backsbacka

Olenko aikataulussa? En. Sainko tehtyä jotain mistä olen ylpeä? Kyllä. Karsinko selästäni Jyväskylän yliopiston aiheuttamien koodaustraumojen pelottavan mörön? Ehdottomasti! Hyvä lukija. Hattu kädessä, minä Oliver Bäcksbacka, jälleen seison edessäsi. Myönnän aikataulutukseni menneen huolella metsään koko jakson palautettavien tehtävien osalta, enkä aio esittää sille tekstissäni tekosyitä. Selityksien sijaan aion kiittää ensimmäistä kertaa elämässäni Stack Overflow -sivustolla esiintyviä anonyymejä, koska aloin vihdoin ymmärtää, mistä he ohjeissaan puhuvat ja mitä he esimerkeillään tarkoittavat. Minulle koodaaminen ennen tätä kurssia ja kyllä, tämänkin kurssin alussa oli jopa kauhua herättävää toimintaa. En Jyväskylässä tehtyjen opintojeni aikana päässyt koskaan jutun jujuun kiinni, ja syvään päätyyn heittäminen ei opettanut minua koskaan veden epätoivoisen pärskyttelyn lisäksi uimaan koodaamisen loputtomassa vesilätäkössä. Huomasin kuitenkin kurssin edetessä, etten olekkaan niin toivottoman paska koodaamaan jos koodattava aihe on minulle mieluisa. Olin sittenkin oppinut todella paljon ja Ohton esittäessä minulle kysymyksiä, osasin kuin osasinkin vastata niihin. Mitä vittua?! Täähän on aika siistiä. HTML oli minulle kokonaisuutena yhtä kurssia lukuunottamatta varsin tuntematon koodaamisen saralla. Olin aiemmin käyttänyt lähes kaikkia muita kieliä enemmän, ja todennut ne minua vastaan taisteleviksi ja inhottaviksi keksinnöiksi. Näistä minua vastaan taistelleista kielistä ja Jyväskylän ajoista jääneistä Visual Studion tiedostoista tuli minulle kuitenkin henkireikä, kun aloin kehittää pohjaa kurssilla tehtäville nettisivuilleni. En puhu pohjasta kertoessani vihreästä Shrek -hirvityksestä, vaan muun muassa oppimispäiväkirjaani vartioivasta suhteellisen ärsyttävästä kärpäsestä (toivottavasti nautit). Pystyin hyödyntämään eri muodoissa olevia, jo luomiani pelejä ja muuta puuroa aktiivisesti luodessani niistä osia nettisivuilleni. Kärpäsen lisäksi myös esimerkiksi profiilikuvan kautta pelattava matopeli on peruja Jyväskylän ajoilta. Jo luomiani komponentteja hyödyntäessä osasin ensimmäistä kertaa myös kysyä kysymyksiä ja hakea tietoa siten, että sain muun muassa Stack Overflow:n kautta vastauksia kysymyksiin joita tarvitsin oman koodini osalta. Aiemmissa opinnoissani näin suurimpana ongelmana juuri sen, että koin oppimisen vaikeaksi jo sen osalta, miten kysymys pitää esittää, jotta siihen saa tilanteen korjaavan ja ongelman selvittävän vastauksen. *Pelaan kirjoittamieni kappaleiden välissä sivuillani olevaa matopeliä ja tuskailen button-delayn kanssa. Kyseinen häiriö saattaa johtua Chromessa auki olevista 50 välilehdestä. Toivon tosissani, että kyse on välilehdistä, koska kyseisen tuotteen toimimaan saaminen pelattavassa muodossa ulkoasuineen oli minulle lähes mahdoton tehtävä...* Kronologisesta järjestyksestä viis ja palataan tosiasioihin. Teen oppimispäiväkirjaani noin kello 5 aamulla ja olen tehnyt sitä koodini päivittämisen yhteydessä viimeiset 10 tuntia. Nimimerkki "Tyroon" kysyi yli kuukausi sitten chatissani kysymyksen "Mikä homma?". Pahoittelen huonoa aktiivisuuttani chatissa ja vastaan kysymykseen olettamalla, että kysymys koskee oppimispäiväkirjani "Pohtiva teksti" -muotoista lähestymistapaa viikottaisen seurannan sijasta. En voi rehellisesti sietää oman tekemiseni viikottaista purkamista sanoiksi, koska teen kyseistä analyysiä päivittäin oman pääni sisällä ainakin omasta mielestäni riittämiin. Olen siis myös tämän kurssin osalta vieroksunut ongelmieni ja onnistumisteni asettamista aikajanalle ja vastaan sinua ehkä askarruttaviin kysymyksiin lähes loputtomalla jupinalla. *Kokeilin matopeliä eri selaimessa ja kokemus on yllättävän positiivinen. Oletettakoon siis, että välilehdillä on vaikutusta pelin toimintaan* Jupinasta kukkaruukkuun, eli analyysiin matopelistä. Madoille lähellä sydäntä on usein multa, ja mainittakoon, että Yle:n mukaan kastemato voi elää hyvällä tuurilla lähes 10-vuotiaaksi. Oma matoni (puhumme edelleen pelistä) ei kuitenkaan nää kymmentä vuotta edes hyvillä pelitaidoilla, vaan nopea kuolema ja pelin sulkeutuminen tulevat eteen varmasti myös näppärimmille kymmensormijärjestelmän osaajille. Nopea ja koruton pelin sulkeutuminen juontaa juurensa siihen, että en kyennyt lisäämään peliin tavallisten toimintojen lisäksi pistelaskuria tai muuta valikkoa ilman, että pilasin pelin ulkomuodon tai sen toiminnallisuuden. Tämä olkoon siis tarpeeksi hyvä ja toimiva kokonaisuus. Pohja pelille on luotu aiemmissa opinnoissani seuraten lehtorin jalanjälkiä, mutta vein kyseistä raakiletta vahvasti verkkosivujeni yleistä ulkomuotoa muistuttavaan suuntaan ja sain ajettua sen sivuille siten, että se hyppää pelattavaksi nättiin laatikkoon. Tämä taas otettakoon kurssin suurimpana onnistumisena. Toivoin kurssin alussa, että pystyisin piilottamaan sivuilleni enemmän matopelin kaltaisia pelattavia kokonaisuuksia, mutta pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen olen varsin iloinen, että sain jopa matopelistä rakennettua ainakin suurin piirtein sellaisen mötikän, josta kurssin alussa haaveilin. Tästä sujuvasti ulkonäöllisiin asioihin. Nettisivuni ulkoasu nojaa vahvasti lapsuuteni kultaakin kalliimpaan aarteeseen, XBOX -konsoliin ja sen jännittävän näköiseen ja tuntuiseen käyttöliittymään. Minulle, noin 5-vuotiaalle lapselle neonvihreät yksityiskohdat mustalla taustalla olivat iltapäivieni kohokohta. Ohjaimessa oli konsoliin kiinnittyvä johto, metrin syvä sen aikainen televisio särisi silmissä aivan helvetisti ja sen ajan kuumimmat videopelit pyörivät näytöllä kuin unelma. Olin onnistunut vaihtamaan konsolin järjestelmäkieleksi Saksan, ja kun vielä 20 vuotta myöhemmin palaan konsoliani ihmettelemään, en saa vieläkään vaihdettua tuota kieltä muuksi. Jälkikäteen arvioituna, olen ollut myös tuona aikana varsin vahva koodaaja. Nettisivujeni ulkonäön lisäksi myös kurssini julisteen teema nojasi vahvasti samaan värimaailmaan ja minulle mystiseen numeroiden ja kirjainten tanssiin. Haravoin myös julisteen luomisen osalta internettiä läpi ja kokeilin, miten erilaiset matemaattiset kaavat rakentavat mitä ihmeellisempiä kuvioita tietokoneeni ruudulle. Sukeltaessani balls deep tähän sekavaan toimintaan, huomasin taas tekemieni asioiden olevan minulle uusia ja hauskoja, vaikka olin varsinkin matemaattisuuden kautta vieroksunut koodaamista. Julisteesta tuli (huom) ULKONÄÖLLISESTI mielestäni loistava. Perseilyni julisteen osalta kuitenkin puhuu omaa tarinaansa kurssin gallerian seinällä. Julisteen katsomiseen tarvitsee näyttelyssä joko kiikarit, kaukoputken tai suurennuslasin. Onnistuin muokkaamaan meikä-koodaajana pohjakoodin niin päin honkia, että halutun koon sijasta julisteeni voisi toimia postikorttina. Muista sivujeni sisällöistä en mene laatua takaamaan, mutta sieltä löytyy minulle todella tärkeitä asioita. Halusin kokeilla eri sisältöjen ajamista nettisivuille rehellisessä kokeilumielessä ja onnistuin kokeiluissani minua tyydyttävällä tavalla. Kokeilu on minulle lähellä sydäntä ja salaa toivoin tätä tekstiä kirjoittaessani, että minulla olisi ollut siihen enemmän aikaa. Voin kuitenkin onnekseni myös jatkaa näiden sivujen kehittämistä ja saada siitä itselleni jonkinlaisen vapaa-ajan harrastuksen. Olen kirjoittanut suhteellisen (saatanan) kiireisenä nuorena aikuisena nyt ajatukseni ylös kurssista ja sen aikana tehdyistä sisällöistä. Haluan kuitenkin pahoitella lopuksi oman ajankäyttöni aiheuttamaa harmia sinulle hyvä lukija. Olen kuitenkin pahoitellessani helpottunut, laskuni maksanut, itsestäni jollain tasolla ylpeä ja sivujen osalta todella iloinen. Huokaisen täten itse helpotuksesta ja toivon, että nautit sivuistani yhtä paljon kuin minä nautin niiden tekemisestä. Sormet verillä ja mietteet paperilla, Olde